Työttömyyskatsaus 4/2017

No olihan se tulossa jo kauan. Jotenkin vain toivoi, ettei tulisi. Ja kun vastustajiakin oli. Maanviljelijätkin saivat tahtonsa läpi viime vuonna kun ajoivat traktorinsa Helsinkiin, mutta ei vain riittänyt työttömillä tarpeeksi joukkovoimaa ja tukijoita estääkseen työttömyysturvan aktiivimallin hyväksymistä hallituksen puoliväliriihessä.

Aioin jo aloittaa, että ”aktiivimalli on järjettömintä mitä pitkään aikaan on keksitty työttömien rankaisemiseksi”, kunnes muistin että järjettömiä ehdotuksia ja päätöksiä on tullut viime aikoina ihan liukuhihnalta: osallistumistulo, määräaikaishaastattelut, pakkohaku 15 työpaikkaan kuukaudessa, raportointivelvollisuus kerran viikossa…olipa joskus puhetta kuntouttavan työtoiminnan palvelusetelistäkin.

Aktiiivimallihan tarkoittaa sitä, että jos työtön ei ole kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana töissä joko 18 tuntia tai aktivointitoimenpiteessä viittä päivää, hän menettää yhden päivän työttömyyskorvauksen eli 32,80€ / kk. Kirjoitin tästä jo viime joulukuussa:

”Uutisten mukaan leikkaus olisi 32,40 € kuukaudessa eli 388,80 € vuodessa. Työttömyysturvaa haetaan ja saadaa kuitenkin neljältä viikolta kerrallaan, ja näitä neljän viikon jaksoja mahtuu vuoteen 13. Jos joka jaksosta vähennetään tuo summa, se tekee 421,20 €! Huomaako tätä kukaan? Välittääkö tästä kukaan?

Välinpitämättämän laskutavan lisäksi olen erityisen huolissani siitä, mitä tapahtuu jos ja kun ei löydä sitä kolmen päivän työtä. Silloin kuulemma tarjotaan olisi tarkoitus tarjota aktivointitoimenpiteitä:


”Työssäoloehdon täyttämisen lisäksi omavastuupäivän voi välttää työllistymistä edistävällä aktiivisuudella, jollaiseksi hyväksytään työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työkokeilu sekä kotouttamista edistävä omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Näissä työllisyyssuunnitelman mukaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa on oltava viiden päivän ajan kolmen kuukauden sisällä.”


Ja se, mistä siis olen erittäin huolissani, on tuossa mainittu kuntouttava työtoiminta, joka on ovelasti upotettu listan viimeiseksi. Koska sehän se on noista vaihtoehdoista ainoa, jonne on helppo työntää ihan kuka tahansa työtön. Opiskeluihin eivät kaikki pääse, valmennuksiin ja työkokeiluihin valitaan vain tietty määrä ihmisiä eikä samoja valmennuskursseja voi loputtomasti käydä, supisuomalainen ei tarvitse kotouttamista…siispä kuntouttava. Eikä se todellakaan tule olemaan mitään 5 pv / 3kk, vaan ikuinen ja päättymätön. kuntouttavan työtoiminnan sopimus toisensa perään hamaan loppuun saakka.”

(Tuossa kirjoituksessani oli virhe, menetys ei siis olisi 32,40 € vaan 32,80 eli 393,60 €/vuosi, tai 13 viikon laskutavan mukaan 426,40 €.)

Edelleenkin on tosin epäselvää, laskettaisiinko vähennys noin, vai vähennettäisiinkö aina uudelleen jo valmiiksi vähennetystä summasta, kunnes vastassa olisi 0?

Aamulehti teki asiasta eilen lehtijutun, jonka toimittaja ei ollut vaivautunut selvittämään faktoja eikä kyseenalaistanut mitään:

”Jotta saisit pitää koko työttömyyskorvauksesi, tee näin:

1. Hanki työpaikka, jossa voit tehdä töitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden aikana. Tunnit on tehtävä neljän peräkkäisen viikon aikana. Jos työttömyytesi jatkuu, tee sama uudestaan jokaisella kolmen kuukauden ajanjaksolla.


2. Jos et saa töitä, ilmoita te-toimistoon, että haluat osallistua työllistymistäsi edistävään palveluun. Palveluun pitää osallistua vähintään viitenä päivänä kutakin kolmen kuukauden työttömyysjaksoa kohti.


3. Pohdi yhdessä te-toimiston kanssa, mikä on sinulle sopiva työllistymistä edistävä palvelu. Vaihtoehdot ovat samat kuin tälläkin hetkellä: työnhaku- tai uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu, työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna, maahanmuuttajan tuettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta.


Viiden päivän vaihtoehtoja ovat käytännössä työnhaku ja -uravalmennus.


Työkokeilu tarkoittaa työpaikalla tehtävää tavanomaista työtä, mutta palkkaa ei makseta eikä esimerkiksi työterveyspalveluita voi käyttää.


Osa työvoimakoulutuksista on melko lyhyitä kestoltaan. Esimerkiksi Tampereella haettavana oleva myynnin- ja asiakaspalvelun rekrykoulutus on kestoltaan 80 päivää. Näistä 56 päivää on työssäoppimista.


Jos haluat osoittaa aktiivisuutesi opiskelemalla tai yritystoiminnalla, ota ajoissa yhteyttä te-toimistoon.”

Ensinnäkin tuo ensimmäinen kohta: ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vai saada hermoromahdus. ”Hanki työpaikka”. Siis miksi kukaan olisi työtön, jos työpaikka olisi vain ”hankkimisesta” kiinni? Käsittämätöntä typeryyttä!

”Jos et saa töitä, ilmoita blaa, blaa, blaa…Siis pitää ihan itse ilmoittaa? Eikös sen ollut tarkoitus selvitä niissä määräaikaishaastatteluissa? Eikö tämä ollut juuri niiden tarkoitus, seurata työttömän aktiivisuutta?

Yritystoiminnan ehdottaminen (joka on mainittu myös artikkelin otsikossa) on jo epäasiallista. Toimittaja ei ole viitsinyt selvittää, että kaikenlainen yritystoiminta ja jopa sen suunnitteleminen katkaisee työttömyystuet välittömästi. Omituista on myös kirjoittaa, että 80 päivän rekrykoulutus olisi lyhyt. Toki verrattuna ammatilliseen koulutukseen, mutta tässä onkin kyse täsmäkoulutuksesta, jossa suurin osa tehdään ilmaistyönä jossain yrityksessä, ja jonka alussa luvataan työpaikka koulutuksen jälkeen (mitä ei tapahdu, koska paikkaan tulee vain uusi koulutettava).

Koska viiden päivän vaihtoehdot ovat vähissä, tosielämässä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuntouttava työtoiminta (vai onko ”vaihtoehto” edes sopiva sana, jos niitä on vain yksi?). Sehän voi olla aivan mitä vain älyttömistä piirileikeistä 8-tuntisen oikean työn teettämiseen, mieluiten vielä samasta työstä palkkaa saavan rinnalla. Mielistelijät saavat aina välillä palkkatuetun työn ohjaajina. Miten tulikin mieleeni:

”Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.” (Jonh Dalberg-Acton)

Kuntotuttavan työtoiminnan lakia voi, ja ehkä myös aktiivimallin myötä täytyy, muuttaa niin ettei mitään maksimiaikaa sen teettämiseen ole, koska se on siis ainoa ”vaihtoehto” useimmille työttömille vuosikausiksi.

Viikottainen raportointivelvollisuus on uusi keksintö, ja Talouselämä (28.4.2017) sanookin suoraan:

”Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy.”

Vuodessa raportteja tulisi ainakin 17 miljoonaa. Raporttien lukeminen ei kuulemma vaatisi Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhosen mukaan lisäresursseja.

”Tätä uutta viikoittaisen raportoinnin kautta saatavaa tietoa olisi Korhosen mukaan tarkoitus hyödyntää työttömän palveluissa.

”Siinä voisi sitten miettiä, että jos henkilö on hakenut runsaasti eri paikkoja, mutta ei hakemisesta huolimatta ole saanut työtä, niin raportointi antaa arvokasta tietoa sen miettimiseen, että mistä on kysymys.”


”Ovatko paikat olleet sen tyyppisiä, että henkilön osaaminen ei niihin riitä, vai onko työnhakutaidoissa kenties jotakin parannettavaa ja tarvitaanko tukea alueelliseen liikkuvuuteen”, Korhonen antaa esimerkkejä.”

Eipä sitten tullut Korhoselle mieleenkään, että hakemisesta huolimatta työtön ei ole saanut työpaikkaa ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei työpaikkoja ole? Eipä tietenkään, syy on AINA työttömässä (joita kolumnisti A-P. Pietilä nimittää Turkulaisessa yhteiskunnan syöväksi).

Eilisessä (28.4.2017) Politiikkaradiossa esitettiin viikon järkevin kysymys: Vaikka kaikki kannustinloukut poistettaisiin, mistä sitä työtä löytyy? Niinpä, ei mistään.

Samassa ohjelmassa suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kertoi laskeneensa, että 2010-luvun alussa sanaa ”kannustinloukku” käytettiin n. 10 kertaa vuodessa, viime vuonna 447 kertaa! Eniten sitä käyttivät Orpo, Zyskowicz ja Essayah.

Näitä kaikkia toimenpide-ehdotuksia ja päätöksiä lukiessa tulee aivan absurdi tunne: työttömyyttä vähennetään asumistukia leikkaamalla, päivähoitamaksuja alentamalla, viikottaisella raportoinnilla, ties millä, mutta ei työpaikkoja lisäämällä; ei edes palkkatukimäärärahoja lisäämällä!

(Julkaistu blogissa Oleskelijan päiväkirja 29.4.2017)

 

Me tarjotaan töitä….9 euron päiväpalkalla.

Tässä päivänä eräänä silmiini osui uutinen, joka oli koristeltu Irja Askolan kuvalla: Kirkko työllistää 5 miljoonalla ja luo 1001 tyäpaikkaa. Mitäh! Oikeasti! Ilahduin, kun luin, että kirkko on tarjoamassa työtä tuhannelle työttömälle. Jes, hyvä kirkko, niin sitä pitää! Olihan kirkolta kannanottoa jo odoteltu. Jatka lukemista ”Me tarjotaan töitä….9 euron päiväpalkalla.”

Työttömyyskatsaus 2/2017

3. helmikuuta oli Aamulehdessä juttu otsikolla ”Muistatko Ronjan, 20? Työharjoittelupaikka irtosi! ”Pärjään työttömyystuella älyttömän hyvin!” Juttu oli jatkoa marraskuiselle artikkelille Ronja Strandista ja hänen ongelmistaan työttömyysturvaviidakossa. Osittain omasta syystään hän oli menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen eikä työnantajan kanssa sovittua työkokeiluakaan voinut noin vain byrokratian vuoksi aloittaa. Jatka lukemista ”Työttömyyskatsaus 2/2017”

Työttömyyskatsaus 1/2017

Vuosi ei alkanut työttömile hyvin. Tulojen väheneminen ja muut tiukennukset olivat tiedossa jo viime vuonna. Mutta uutisiin:

Viime vuoden tammikuussa oli juttua Hamk:in järjestämästä Ura Ovi -projektista. Siihen osallistui v. 2015 247 työtöntä, joista 30 sai vakituisen ja 63 määräaikaisen työpaikan, opiskelun aloitti 42 (yhteensä 135. jutussa mainittiin 153:lle löytyneen pitkäkestoisen ratkaisun, luku taisi olla väärinpäin). Yli sata jäi edelleen (pitkäaikais)työttömäksi. Jatka lukemista ”Työttömyyskatsaus 1/2017”

Valitettavan todellinen kauhusatu erään työttömän kokemuksista kuntouttavan työtoiminnan syövereissä

Vähän taustaa ja ehkä vähän vanhaa, mutta ei vanhentunutta asiaa…(Julkaistu Oleskelijan päiväkirja -blogissa 5.4.2016)

Tein elämäni pahimman virheen syksyllä 2004. Olin jäänyt keväällä työttömäksi palloseurahommasta, joka ei oikeuttanut edes ansiosidonnaiseen, ja eläminen 370 euron työmarkkinatuella alkoi käydä raskaaksi. Päätin siis aivan vapaaehtoisesti kysäistä, pääsisinkö Työteekkiin kuntouttavaan työtoimintaan. Tein sen siis vain rahan vuoksi, enkä lainkaan ymmärtänyt tekoni seurauksia. Aivan erityisesti en ymmärtänyt päätyväni siinä samalla TYPin eli Työvoiman yhteispalvelupisteen asiakkaaksi.

Jatka lukemista ”Valitettavan todellinen kauhusatu erään työttömän kokemuksista kuntouttavan työtoiminnan syövereissä”

Huonoa vuotta 2017 työttömät!

Näin maamme hallitus toivottaa alkavalle vuodelle.

Samaan aikaan kun arvon ministerit nauttivat taloudellisesti huolettomasta elämästään ja paukuttelevat henkseleitän, Tarja Työtön koettaa ratkoa jokapäiväisiä ongelmiaan. Tarjan ja muiden työttömien arki muuttui vuodenvaihteessa entistä epävarmemmaksi ja huomattavasti stressaavammaksi. Tarja pohtii miten laskuja pitäisi maksaa ja ruokaakin ostaa, mutta rahat ivät tunnu riittävän millään. Hän on juuri tipahtanut peruspäivärahalle ja saa myös yksinasuvana toimeentulotukea. Jatka lukemista ”Huonoa vuotta 2017 työttömät!”