”Työttömät ovat laiskoja!”

”Työttömät ovat laiskoja!”

”Työt eivät kelpaa!”

”Tähän paikkaan oli niin vaikeaa löytää hakijoita, vaikka työttömiä on nurkat väärällään.”

”Meidän Santeri se vaan vetelehtii kotona. Menisi töihin. Niin mäkin menin, kun olin saman ikäinen.”

”Ajatele, siellä ne työttömät vaan makaavat kotonaan ja elävät meidän rahoilla.”

”Rikkaat ne sutkin elättää.”

”TE-toimistoissa tarjolla työtä, joka ei kelpaa kenellekään.”

Tuttuja heittoja, eikö totta?

Vihapuheesta puhutaan nykyään tämän tästä, mutta kuinka moni on huomannut, että yhtä ryhmää tämä ei koske?

Työttömiä.

Itse asiassa työttömiä koskevasta herjaamisesta ontullut niin yleistä ja tavallista, ettei ennakkoluuloja ja todenmukaisia asioita osta erottaa toisistaan. Laiska ja loinen ovat arkipäiväistyneet kielenkäytössä ja niiden käyttämistä ei katsota kieroon, vaikka pitäisi.

Eikä kaikki viestintä tule sanoista. Ei tarvitse kuin tarpeeksi itseriittoinen työssä käyvä katsomaan työtöntä: halveksunta näkyy ja huokuu. Ja kaikki tämä on hyväksyttyä ja monen mielestä jopa suotavaa.

Pelkät ilkeät sanat ja ylenkatse eivät riitä kaikille: joillakin on kumma tarve työntää nokkansa työttömän asioihin ja tarjota jokseenkin halveksuvia kommentteja työpaikoista. Aivan kuin työttömällä ei olisi oikeutta omaan elämäänsä ja sen ratkaisuihin.

Monen mielestä ei olekaan. Useat ajattelevat työttömän olevan syyllinen omaan tilanteeseensa.

Vai onko sittenkään?

Hyvin, hyvin, hyvin harvoin.

Työttömäksi joudutaan, kun työsopimus loppuu eikä sitä uusita tai kun työpaikka vaan menee alta. Työtön joutuu työttömäksi erittäin harvoin omasta tahdostaan.

Uutta työtä ei niin vain ole helppoa saada. Työtön joutuu työtä etsiessään huomaamaan yhden seikan: se, että olet työtön, on jo leima työnhaussa.

Ja mitä tekee valtiovalta ongelman ratkaisemiseksi?

Antaa keppiä. Piikikästä, ohdakkeista keppiä. Lainsäädäntöä on tiukennettu lähtökohtaisesti niin, että työtön on syyllinen omaan tilaansa ja tuo laiskimus pitää vain pakottaa työnhakuun. Lainsäätäjille ei tule mieleenkään, että jokaista avoinna olevaa tyäpaikkaa kohden on kymmenen työtöntä. Tai jos tuleekin, he istuvat oppositiossa.

Siis työpaikkoja ei ole. Yksinkertaisesti.

No jos työpaikkoja ei ole, niin laitetaan työttömät ilmaiseksi töihin ja väitetään, että he tarvitsevat aktivointia! Muuten lasikistuvat kotisohvillaan.

Jaa, että ilmaistyöstä työttöminen ja Suomen pelastus? Millä saadaan lisää verotuloja, jos ei makseta palkaa? Millä nostetaan ostovoimaa, jos ihmisillä ei ole työttömyyskorvauksia kummempaa tulonlähdettä? Millä vähentää työttömyyspäivärahamenoja, jos ihmisille maksetaan verovaroista työttömyyspäivärahaa palkaksi? Suomen monia ongelmia, mm. edellä mainituja ei todellakaan korjata yhdeksän euron pakkotyöllä. Työstä pitää maksaa palkkaa, ei työttömyyskorvausta. Hallituksen on turha sanoa niiden olevan vapaaehtoisia, mutta mitä vapaaehtoista on siinä, jos kieltäytyessään saa 90 päivän karenssin? Erilaisista orjatöistä on päässyt tulemaan ajan ilmiö eivätkä ne todellakaan auta ketään – paitsi ehkä sitä yritystä, joka hyötyy ilmaisesta työvoimasta. Valtaosa näistä ilmaisista orjatöistä on ammattitaitoa vaativaa työtä ja on ammattilaisten aliarvioimista pitää ilmaiseksi samassa työssä työntekijää.

Pakko on huono kannustin. Oikeasti. Työttömyys ei ole rikos, josta pitää rangaista.

En sano, että aktivointi on aina väärin. Joissakin tilanteissa se voi toimia. Niin, että se on oikeasti työttömälle motivoivaa ja mielekästä tekemistä. Ja joka johtaa työllistymiseen. Kaikenlainen keinottelu ilmaistyövoimalla tulee ehdottomasti kieltää. Nostaisivat ensi hätään 300 euron suojaosaa ja niin, että sitä osaa ei huomioitaisi toimeentulotukeen.

Laittakaa siis päättäjät porkkanoita kasvamaan! Kepeillä ja ohdakkeilla te ette saa kuin kiukkuisia ihmisiä ja Suomen verovarat hupenevat entisestää tulehtuneisiin haavoihin.